Aiemmin tapahtunutta

Vietimme huhtikuussa oikein mukavan seurustelun 7-vuotispäivän, joka huipentui uneen synnytyssairaalasta ja h-hetken lähestymisestä. Seuraavana päivänä ruokakaupassa ollessani uni muistui mieleeni, ja päätin hakea viereisestä apteekista raskaustestin. Käytännössä kuitenkin olin aivan varma, että testin tekeminen on turhaa, koska mahdollisuudet positiivisen raskaustestin tekoon olivat minimaaliset.

Heti kotiintullessa tein testin ja kyllä oli tunteet sekaisin kahden punaisen viivan ilmestyessä testiin raskauden merkiksi. Kun uutinen selvisi erittäin isona yllätyksenä miehelle, taisivat hänenkin tunteet heittää hieman kuperkeikkaa. Ensimmäiset sanat ("Mahtavaa") kuitenkin kuvastivat tilanteen kokonaiskuvaa. 

Itse olin miettinyt etukäteen, että tässä tilanteessa uutista ei kerrota eteenpäin kun vasta 3 kk:n rajan jälkeen. Kuitenkin ajatusta viedessä eteenpäin, tajusin sen että mahdolliset negatiivisetkin uutiset kertoisin vanhemmilleni ja sisaruksilleni. Siispä yllätyksekseni miehen aloitteesta, päätimme että kerromme asian eteenpäin lähiperheelle melkein samantien ja isovanhemmat tulevat perässä tämän ensimmäisen 3 kk:n jälkeen. Uutinen oli erittäin iloinen asia kaikille, mutta myös odotettu - lähinnä pitkän yhdessäolomme vuoksi sekä minuun aikoja sitten iskeneen vauvakuumeen vuoksi.

Raskauden ensimmäisellä kolmanneksella odotus sai jokseenkin aivan uuden merkityksen. Raskaustestin teon jälkeen joutui odottamaan piinaavat neljä viikkoa ensimmäistä neuvolaa. Päivää odotin kovasti ajatellen sen tuovan varmuutta tilanteeseen, kyllä siellä masussa jotain tapahtuu. Mutta seuraavaksi alettiinkin odottaa np-ultraa, johon oli vielä kolme viikkoa aikaa neuvolan jälkeen. Oireita ei pahemmin ollut koko aikana, joten olotila oli hyvin epäuskoinen koko tilanteen suhteen.

Tämä seitsemän viikon odotus palkittiin viikko sitten ensimmäisessä ultrassa. Pikkuinen on kasvanut hyvin ja sydän jyskytti. <3