Muutto

Se olisi sitten muutto edessä. Onhan sitä jo muutamia kuukausia mietitty, mutta tulikin tehtyä tällainen melko pikainen ratkaisu. Kun tieto tulevasta perheenlisäyksestä tuli, taisi melkein ensimmäinen pohdinnan aihe koskettaa asuntokuvioita. Asustelemme siis tällä hetkellä yksiössä, joka on ollut aivan sopiva tähän asti. Nyt tässä muutaman kuukauden ajan vaihtoehtoja katsasteltuamme, aina se mielenkiinto palasi yhteen ja tiettyyn kohteeseen. Kuitenkin epäröimme pistää asioita eteenpäin jo aiemmin, koska vuokrakin nousee melko huomattavasti, jos nyt ei ihan niin ainakin melkein tuplaantuu. 

Siis tänne on ollut valmistumassa (nyt jo aikalailla valmiina) uusi talonyhtiö, vain muutaman sadan metrin päähän työpaikastamme. Tänään sitten varmistimme onko asuntoja vielä vapaana ja eikun vuokrasopimukset kirjoittamaan. Pääsemme muuttamaan perjantaina aivan uuteen kotiin! :) 

2h+kt+s! Sauna, mitä luksusta!  Voisin sanoa, että olen melko innoissani. Pääsee muuttamaan ja järjestelemään tavaroita uuteen kotiin, voi alkaa paremmin miettimään Pikkuisen paikkaa kotona - mihin sijoittuu tuleva pinnasänky, tuleeko hoitopöytää, ja mihin... Ja tietenkin Sauna! :D Ei varmaan kirjoituksesta kuulla läpi, että ensimmäinen oma asunto saunalla kyseessä.

Kirjoitanpas vielä hieman jälkikäteen tänne eräästä illasta. Katselimme sängyltä miehen kanssa Kylmää rinkiä, kun yhtäkkiä mies laittaa käden vatsani päälle. Ei tainnut mitään sanoa, laittoi vain käden paikalleen ja piti siinä jonkin aikaa. Tuli aivan mahtava fiilis tästä. Siitä tilanteesta huokui jotain suojelunhalua tai sellasta, hankalahan sitä on tälleen tekstiksi pukea. Mutta ihana tilanne :) Ensimmäinen miehen oma-alotteinen fyysinen kontakti masuun ja Pikkuiseen. Sen jälkeen siitä on tullutkin jokseenkin säännöllistä, käsi eksyy masulle ja muutaman kerran todettu että kylläpäs täällä on kasvettu.

Piristävä viikonloppu

Nyt on juhannukset vietetty. Olimme perjantaina miehen äidin luona grillailemassa ja lauantaina ajelimme minun vanhempieni luokse mökille. Mökillä olivat myös sisarukseni, eli veli ja kaksi siskoa, sekä toisen siskoista poika.

Se mikä teki lauantaista oikein mukavan ja fiiliksiä nostattavan päivän, oli se kun pääsin mittaamaan sisareni mittarilla sokeriarvot - tai ei niinkään mittaus vaan tulokset. Hänelle diabetes jäi päälle synnytyksen jälkeenkin, ja vielä vuoden jälkeen hän joutuu tarkkailemaan arvojaan silloin tällöin.

Mutta melkein heti mökille päästyä mitattiin paastoarvo. Ensimmäinen mittaus ei todellakaan ollut helppo. :D Taisi pieni hepuli iskeä siinä kun yritin saada itse pistettyä itseäni, ja itkuhan siinä tuli. Sisko pisti sitten tämän ensimmäisen kerran. Toinen kerta meni jo helpommin, silloin sain itse pistettyä reiän sormeeni. Ensimmäinen pistos ei kuitenkaan tiputtanut tarpeeksi verta, joten jouduin pistää vielä toisen kerran. Ja viimeinen sujuikin jo melkein helposti...

Kun neuvolasta kuulin sokerirasituksen tulokset keskiviikkona, taisin sen ottaa hieman raskaasti. Johtuneeko osaltaan hormoneista, luultavasti. Mutta kyllä piristi lauantain arvot, jotka olivat siis hyvät.

Paastoarvo       4,2        (jotain alle 5 pitäisi olla)

 - ruoka : 1 maissi, kasviksia ja broileripihvi

Ruokailusta 1h   5,3  (jotain alle 7/8 pitäisi olla)

- välipala : pieni pala kakkua, 2 suklaakaura keksiä ja 2 karpalokaurakeksiä, 1/2 lasia pepsi maxia.

Välipalasta 1h    4,9  (jotain alle 7/8 pitäisi olla)

Välipalalla ajattelin että nyt testaan kuinka vaikuttaa jos syön muutamat keksit ja kakkupalan. Mutta eipäs ne sokerit huidellutkaan katossa. Mielenkiinnolla odotan tiistaita, jolloin pitäisi alkaa mittailla säännöllisemmin arvoja.


Toiseen aiheeseen tässä kuitenkin vielä. Asumme tällä hetkellä kaupungin keskustassa ihan meille sopivan kokoisessa yksiössä :D Muutto siis on kuitenkin edessä jossain vaiheessa. Enemmän ja vähemmän säännöllisesti olemme katselleet asuntoilmoituksia, mutta nyt löytyi (ainakin ilmoituksen perusteella) ihana asunto. Täytyy huomenna soitella onko asuntoja talossa vielä vapaana. Jos on ja saisimme asunnon, muutto olisi jo ensikuun aikana.

Tässä pari päivää olen myös miettinyt, olenko mahdollisesti voinut jo tuntea pikkuisia potkuja/liikettä masussa. Jonkin aikaa olen jo miettinyt, etten varmaan edes tunnista potkuja, koska kaiken maailman möyrinät erottuvat tällä hetkellä aika selvästi vatsassa. :D Mutta nyt muutamana päivänä tuolla alavatsassa on pienen hetken aikaa tuntunut lievää "kutistusta" ja mietinkin josko siellä Pikkuinen lähettelisi jo merkkejä :)

Tuomio

Eilen oli siis sokerirasitustesti. Testi meni melko kevyesti; sokerilitku ei ollut niin pahaa kuin mitä kuvittelin, piikitykset eivät olleet niin kammottavat ja 45 minuutin kohdalla tullut kuvotus/huimaus menivät vajaassa puolessa tunnissa ohi. Veri ei kuitenkaan tainnut oikein virrata, joten ensimmäisen piikityksen jälkeen siirryttiin järeämpään aseeseen ja piikitys tuntui ilkeämmältä 2. ja 3. piikin kohdalla. Testiin siis jouduin näin aikaisessa vaiheessa ihan sukurasitteen vuoksi, mm. isänäidille tuli raskausdiabetes ja nyt viimeisimpinä se tuli myös siskolleni. Ja kuinka ollakaan myös omat arvoni ovat koholla.

Paastoarvo oli ainoa mikä oli sallittujen rajojen sisällä.
1. arvo oli 4.8   (alle 5.3 pitäisi olla)
2. arvo oli 10.2 (alle 9.9 pitäisi olla)
3. arvo oli 10.7 (alle 8.5 pitäisi olla)

Eli ihan suhteellisen kohollehan noi luvut taisi nousta. Tulos sinänsä oli yllätys, koska jostain syystä en oikein osannut varautua etukäteen tämänkaltaiseen tulokseen. Syön melko terveellisesti jo valmiiksi, mutta nyt täytyy alkaa kiinnittää siihen entisestään huomiota, kuten liikkumiseenkin.

Ensi tiistaina on kuitenkin ylimääräinen neuvolakäynti, jolloin selviää aiheesta lisää. Saan mukaan sen laitteen, jolla itse pääsee mittamaan paastoarvoja ja ruokailun jälkeisiä arvoja. Sitten näiden jälkeen selviää taas lisää. Kyllähän meidän neuvolantäti puhelimessa äsken kertoi mitä tulee tapahtumaan jatkossa, mutta en juuri noita asioita kirjannut ylös. Pääasia, että on ylhäällä milloin pitää neuvolaan mennä, niin puulla päähän lyöty taisin olla äsken.

Eilen samalla kertaa otettiin verikokeet myös Von Willebrandin taudin (siskolla todettu) selvitykseksi sekä kilpirauhasarvot vajaatoiminnan (mm. äidillä todettu) selvitykseksi. Ensimmäinen on yleisin periytyvistä verenvuototaudeista ja toinen on myös ilmeisesti melkoisen yleinen sairaus.  Sen kummemmin en ole kumpaankaan perehtynyt, kun oireitahan varmasti löytyy kun itse alkaa näitä asioita tutkimaan. Näiden lisäksi mm. verenpaineita seurataan melko tarkasti, koska verenpainetautia on vahvasti isänpuolen suvussa. Mutta täälläpä siis yksi jolla taitaa olla aikalailla sukurasitteita tässä selvitettävänä.

Kutsu rakenneultraan

Kuten otsikko kertoo, eilen postiluukusta tipahti kutsu rakenneultraan. Aika saatiin elokuun ensimmäiselle päivälle, jolloin viikkoja olisi kasassa 20+4.

Itse Haluan olla erittäin luottavainen tätä raskautta kohtaan ja tietoisesti pyrin ajattelemaan positiivisia asioita, ja erityisesti sitä että joulukuussa meitä on kolme. Mies tulee jokseenkin jälkijunassa, mikä tietenkin on ymmärrettävää, kun minähän tässä koen tilanteen konkreettisemmin. Toinen kun ei vielä hetkeen pääse potkujakaan tuntemaan. Tilanteeseen vaikuttaa varmasti myös muihin asioihin liittyvät vastoinkäymiset, joita tässä on tullut. Mies tavallaan luottaa siihen että Pikkuisella kaikki on kunnossa, mutta tarvitsee kuitenkin lisävarmistuksia kokoajan ennen kuin uskaltaa alkaa nauttia tilanteesta. Rakenneultran aikaan ensimmäinen kommentti oli, että vasta sittenkö se onkin. On tämä yhtä odottelua, silloinko vasta saakin tietää, että kyllä meidän Pikkuisella on kaikki hyvin. Itseäni tilanne harmittaa miehen puolesta, ja olen yrittänyt miettiä voisiko asiaan vaikuttaa itse jotenkin. Näiden asioiden pohdinta jatkukoon...

Pinnasänky pohdintaa

Lauantai meni ihanasta kelistä nauttien. Istuskeltiin läheisen lammen rannalla, syötiin kirsikkatomaatteja ja päälle jäätelöä. Nyt ei ole harmittanutkaan tämä töissä istuminen, kun kelikään ei ole enää verrattavissakaan edelliseen viikkoon.

Mutta asiaan, pohdiskelimme miehen kanssa hieman eteen tulevia hankintoja. Isoimmaksi puheenaiheeksi nousi tällä kertaa pinnasänky. Mies ilmoitti halunsa tehdä pinnasängyn itse ja mikäs siinä, kun tuotteiden suunnittelu ja valmistus onnistuu. Mietimme jo vähän suuntaa millainen pinnasänky olisi kiva. Yksi esille nousseista ajatuksista oli se, että pinnat voisivat olla jonkin muunlaiset kuin ohuet kaiteet. 

Tässä surffaillessa löysin yhden pinnasänky mallin, jossa onkin samoja linjoja, mitä itse olimme ajatelleet.

(Kuva: AVA Room)

Jostain syystä rattaiden hankinnasta on tullut mun omassa päässä iso asia. Tai se vaan tuntuu melko hankalalta hankinnalta. Joo, en ole vielä perehtynyt kyseisiin vempaimiin kovinkaan syvällisesti, mutta jokapaikasta (lue: tutuilta) kuulee mitä kaikkea pitäisi muistaa ottaa huomioon ja mitkä ovat ne tärkeimmät ominaisuudet (niitähän tuntuu olevan, ja paljon). Nämä asiat selvinnee kun asiaan perehtyy ja käy tutustumassa eri vaihtoehtoihin. Eihän tässä vielä kiire ole! :)

Perjantain fiilikset

Eilispäivä alkoi oikein mukavasti. Oli vapaapäivä. Mies vei auton jarrujen vaihtoon ja tarkastettavaksi parin muun mahdollisen vian vuoksi. Tämän jälkeen kiertelimme muutamia vaatekauppoja ja lopulta päädyimme sormuskaupoille sovittelemaan vihkisormuksia. Olemme puhuneet naimisiinmenosta, ja hieman jopa uskaltautuneet suunnittelemaan pienimuotoisia häitä. Fiilis oli mitä loistavin. Pitkästä aikaa tuntui siltä, että tilanteet alkavat järjestyä kokonaisuudessaan siihen suuntaan mihin haluaakin.

MUTTA... Autossamme on ollut liian paljon vikoja tämän 3 vuoden aikana, jonka se meillä on ollut. Kuinka ollakaan, kun haemme auton ja maksamme jo liian kalliilta tuntuvan jarruremontin, saamme kuulla että vielä olisi vähän turhan paljon selvitettävää. Tulevat korjausselvitykset korjauksineen tulisivat maksamaan noin 1000 €. Aivan liian paljon siis. Sanotaanko niin, että tämä saattoi latistaa hieman fiiliksiä. Palautti maanpinnalle turhista haaveiluista, taas kerran. Tällaiset yllättävät menot eivät ole mieluisia yllätyksiä varmasti kenellekään, mutta etenkin aloittelevan yritystoiminnan kanssa, tilanne tuntuu hetken melko mahdottomalta.

Korjaamoltahan ajoimme autokauppaan katsomaan vaihtoautoja. Jos vaihtaisimmekin auton vaikka nykyistä (2005) hieman vanhempaan ja taatusti toisen merkkiseen autoon. Tilanteeseenhan ei tietenkään mitään ratkaisua tullut, mutta aika näyttää... Hääsuunnitelmat saavat kuitenkin toistaiseksi taas jäädä.

Kirppislöytö

Pikkuisen sukupuolestahan ei ole vielä tietoakaan. Rakenneultrakin on vasta noin puolentoista kuukauden päästä. Ja jos asiaa ajattelee, ei sukupuolella ole niin väliäkään. Tässä vaiheessa itsellä ei vielä ole käsitystä mistään tyttö- tai poikaoloista. Kuitenkin ensimmäisessä vauvaunessani pariviikkoa sitten, Pikkuinen oli poika.

Tästä päästäänkin hyvin siihen, että hieman malttamattomana menin ja ostin alkuviikosta ensimmäisen tyttöjen vaatteen. Vaikka alussa tässä vielä ollaankin, olen siitä huolimatta ennättänyt tehdä muutamia kirppislöytöjä. Tähän asti muutamat bodyt ja housut ovat kuitenkin olleet niin tytölle kuin pojallekin sopivia.

En vaan voinut jättää ostamatta tätä ihanuutta. Kyseessä on Benettonin vaaleanpunainen talvitakki, joka olisi sopiva vuoden päästä talvella Pikkuisen ollessa vuoden ikäinen. Takin vasemmalla puolella on paljetein pupun pää ja alla lukee hopeisella langalla "Benetton baby".

 

(Kuvan laatu on mitä on. Kameran piuhat ovat tietenkin kateissa, kun niitä tarvitsisi.) 

Nyt vaan jännätään pääseekö takki käyttöön sitten vai myöhemmin, omalle vai jonkun muun lapselle.

Aiemmin tapahtunutta

Vietimme huhtikuussa oikein mukavan seurustelun 7-vuotispäivän, joka huipentui uneen synnytyssairaalasta ja h-hetken lähestymisestä. Seuraavana päivänä ruokakaupassa ollessani uni muistui mieleeni, ja päätin hakea viereisestä apteekista raskaustestin. Käytännössä kuitenkin olin aivan varma, että testin tekeminen on turhaa, koska mahdollisuudet positiivisen raskaustestin tekoon olivat minimaaliset.

Heti kotiintullessa tein testin ja kyllä oli tunteet sekaisin kahden punaisen viivan ilmestyessä testiin raskauden merkiksi. Kun uutinen selvisi erittäin isona yllätyksenä miehelle, taisivat hänenkin tunteet heittää hieman kuperkeikkaa. Ensimmäiset sanat ("Mahtavaa") kuitenkin kuvastivat tilanteen kokonaiskuvaa. 

Itse olin miettinyt etukäteen, että tässä tilanteessa uutista ei kerrota eteenpäin kun vasta 3 kk:n rajan jälkeen. Kuitenkin ajatusta viedessä eteenpäin, tajusin sen että mahdolliset negatiivisetkin uutiset kertoisin vanhemmilleni ja sisaruksilleni. Siispä yllätyksekseni miehen aloitteesta, päätimme että kerromme asian eteenpäin lähiperheelle melkein samantien ja isovanhemmat tulevat perässä tämän ensimmäisen 3 kk:n jälkeen. Uutinen oli erittäin iloinen asia kaikille, mutta myös odotettu - lähinnä pitkän yhdessäolomme vuoksi sekä minuun aikoja sitten iskeneen vauvakuumeen vuoksi.

Raskauden ensimmäisellä kolmanneksella odotus sai jokseenkin aivan uuden merkityksen. Raskaustestin teon jälkeen joutui odottamaan piinaavat neljä viikkoa ensimmäistä neuvolaa. Päivää odotin kovasti ajatellen sen tuovan varmuutta tilanteeseen, kyllä siellä masussa jotain tapahtuu. Mutta seuraavaksi alettiinkin odottaa np-ultraa, johon oli vielä kolme viikkoa aikaa neuvolan jälkeen. Oireita ei pahemmin ollut koko aikana, joten olotila oli hyvin epäuskoinen koko tilanteen suhteen.

Tämä seitsemän viikon odotus palkittiin viikko sitten ensimmäisessä ultrassa. Pikkuinen on kasvanut hyvin ja sydän jyskytti. <3 

Aloitus aina hankalaa

Tästä se lähtee, jos lähtee. Ulkoasun kanssa säätöä, tekstien kirjoittamista ja uudelleen kirjoittamista miljoonat kerrat. Epäileviä ajatuksia omista taidoista pukea ajatuksia sanoiksi siten että muutkin ymmärtävät, niin ja tähän vielä oikeinkirjoitus ja kielioppi. Eihän sitä nyt voi aloittaa blogin kirjoitusta ihan miten sattuu - siis blogia, jota kuitenkin kirjoittaa pääasiallisesti vain ja ainoastaan itselleen. Näin ollen turha itsekritiikki ja epäilykset saavat jäädä syrjään tässä vaiheessa. Tehdessähän sitä oppii, kuinkas muutenkaan.