Kuten otsikko kertoo, eilen postiluukusta tipahti kutsu rakenneultraan. Aika saatiin elokuun ensimmäiselle päivälle, jolloin viikkoja olisi kasassa 20+4.
Itse Haluan olla erittäin luottavainen tätä raskautta kohtaan ja tietoisesti pyrin ajattelemaan positiivisia asioita, ja erityisesti sitä että joulukuussa meitä on kolme. Mies tulee jokseenkin jälkijunassa, mikä tietenkin on ymmärrettävää, kun minähän tässä koen tilanteen konkreettisemmin. Toinen kun ei vielä hetkeen pääse potkujakaan tuntemaan. Tilanteeseen vaikuttaa varmasti myös muihin asioihin liittyvät vastoinkäymiset, joita tässä on tullut. Mies tavallaan luottaa siihen että Pikkuisella kaikki on kunnossa, mutta tarvitsee kuitenkin lisävarmistuksia kokoajan ennen kuin uskaltaa alkaa nauttia tilanteesta. Rakenneultran aikaan ensimmäinen kommentti oli, että vasta sittenkö se onkin. On tämä yhtä odottelua, silloinko vasta saakin tietää, että kyllä meidän Pikkuisella on kaikki hyvin. Itseäni tilanne harmittaa miehen puolesta, ja olen yrittänyt miettiä voisiko asiaan vaikuttaa itse jotenkin. Näiden asioiden pohdinta jatkukoon...
Hmmm, itse elokuussa 2010 keskenmenon kokeneena ymmärrän täysin miestäsi, koska omanikin "himmasi" alussa, eikä oikein uskaltanut iloita asiasta ja yritettiin myös molemmat pitää jalkoja maassa, mutta nyt, kun noita ultria on käyty (enemmän, kuin "normaalisti"), niin mies on päässyt mukavasti mukaan tähän odotukseen :) Jos tuntuu, että jokin asia vaivaa, niin voihan sitä käydä esim. yksityisellä tarkimassa kaiken olevan ok ja samalla kurkkaamassa pikkuista :) Ehdottomasti suosittelen 4D-ultraa, joka antoi todella konkreettisen kuvan tilanteesta, että siellä masussa todellakin on pieni ihminen <3 Tosin 4D-ultrassa kannattaa käydä vasta rv 26-> jos haluaa kasvonpiirteitäkin kurkistaa ;)
VastaaPoistaKiitti näistä sanoista! :) Itselläkin kävi mielessä toi yksityisellä ultrassa käynti, mutta ehkä sitä yrittää malttaa ja käy esim. mainitsemassasi 4D-ultrassa.
VastaaPoistaEhdotin miehelle yhteistä tutustumisretkeä vauvojen vaateosastolle kaupassa ja pikainen pyörähdys tuli tehtyäkin. Kyllä se mies omaa tahtiaan alkaa myös nauttia tästä tilanteesta :)
Hei, löysin blogisi sattumalta ja lueskelin juttujasi, ite odotan toista lasta ja meillä on huomenna rakenneultra ja oon miehelle puhunu kuinka mua jännittää ja pelottaa että onko kaikki hyvin. Mies sano vaan, että miks ei olis.. miehet ei niin osaa pelätä mitään, eipä tietenkään.. ne ei ajattele nii paljon ku me naiset.. jotenki sitä ekan kohalla ei osannu samalai pelätä, ainakaan en muista! Mutta kai se on tämä ikäki mikä tuo tätä kokemusta ja epäilyksiä matkassaan..
VastaaPoistaIhanaa odotusta sulle ja kesän jatkoa!
Kiitos kommentistasi Hannah. Täällä innolla odotetaan rakenneultraa jo saapuvaksi, ja toi on varmasti ihan totta (ainakin omalla kohdalla taitaa pitää paikkansa) etten jotenkin taida osatakaan pelätä ihan hirveästi esimerkiksi juuri tätä tulevaa rakenneultraa. Tosin, kyllä se jännitys varmasti sieltä iskee mitä lähemmäksi päivä tulee!
VastaaPoistaIhanaa odotusta ja mukavaa kesän jatkoa sinullekin! :)