"Paras tarina minusta"

Kävimme tuossa kesän alussa miehen kanssa Helsingissä ja siellä törmäsin aivan ihanaan vauvakirjaan. Kirjaan johon täytetään siis tietoja lapsuudesta. Syystä tai toisesta se ei vielä silloin tarttunut matkaan mukaan, mikä jäi harmittamaan suuresti. Kyseiseen kirjaan en ollut törmännyt aiemmin missään, enkä tietenkään ottanut kirjan tietoja muistiin.

Lievä epätoivo meinasi iskeä, kun en saanut päähäni tietoja kirjasta enkä löytänyt etsimääni Internetistä. Sitten joitakin viikkoja myöhemmin selailin kirppikseltä ostamiani Vauva-lehtiä, joista löysin viittauksen lehteen :) Kävelinpä sitten paikalliseen Suomalaiseen Kirjakauppaan etsimään kyseistä kirjaa, ja sieltähän hyllyltä niitä löytyi muutamat kappaleet. :) Ei saanut heti aikaiseksi kaupassa käyntiä ja sieltä kirjan etsimistä, vaan piti ensin koluta muut paikat läpi :D

Kuva : Täältä

Kirjassa on söpöjä kuvia ja mielestäni mielenkiintoisia asioita täytettäväksi. Kirjassa kysellään mitkä musiikit ovat in tällä hetkellä ja mitä esimerkiksi tietyt ruoka-aineet maksavat tällä hetkellä :D kaikkien perustietojen lisäksi siis. 

Sivuilta voi käydä kurkkaamassa kirjan sisään.

Sairaslomalla...

Noniin, olisikohan aika päivittää kuulumisia. Ajattelin tuossa kaikkien muutto(yms)kiireiden välissä, että kirjoittelen asioita itselleni muistiin johonkin vihkoon - aloitan vanhan kunnon päiväkirjan kirjoittamisen. Mutta eihän sitä ole tullut mitään kirjoitettua koko aikana. Ei vain ole saanut aikaiseksi tarttua kynään ja etsiä sopivaa vihkoa tähän tarkoitukseen.

Nämä pari kuukautta ovat menneet erittäin nopeasti; on ylitetty raskauden puoliväli, mittailtu sokeriarvoja, jatkettu kilpirauhaslääkkeen syöntiä, käyty rakenneultrassa ja paljon muuta.

Reilu viikko sitten alkoi kovat selkäsäryt, johtuen osaltaan varmasti notkoselästäni. Asian tiimoilta olin yhteydessä neuvolaan ja sain ajan lääkärille selkäsäryn yhteydessä esiintyvien vatsakipujen vuoksi. Lääkärille ei kuitenkaan saanut aikaa samantien, vaan joutui odottelemaan melkein viikon. Tämä oli kyllä melko tuskainen viikko - selkäsäryt jatkui, kävely alkoi tuottaa hankaluuksia (alavatsaan tulee paineentunne heti kun yrittää ottaa reippaampia askelia) ja näiden lisäksi päivän parin ajan tuli rusehtavaa vuotoa, jollaista ei omalle kohdalle ollut koko raskauden aikana aiemmin tullut. Onneksi kuitenkin Pikkuisen liikkeet ovat tuntuneet säännöllisesti, enkä sen vuoksi huolestunut ihan liikaa ja maltoin odottaa varattua lääkäriaikaa melkein rauhallisesti :)

Lääkärissä selvisikin ainakin se, että kohdunsuulla on kaikki niin kuin pitääkin. Sinällään kaikki siis hyvin. Kuitenkin sairaslomaa ennenaikaisten supistusten johdosta seuraavaan neuvolalääkäriin asti, jolloin tilanne tarkistetaan uudelleen. Nyt täytyy tarkkailla onko nämä tuntemukset supistuksia vai ei. Hieman tyhmältä tuntuu etten tunnista varmuudella asiaa, mutta... :)

Mitä raskausdiabetekseen ja sokeriarvoihin tulee, niin pitkään pysyi arvot helposti kurissa. Syömisiä on joutunut vasta viimeaikoina tarkkailla hieman enempi. Ja toivottavasti ihan syömisillä saisi pidettyäkin kurissa, kun liikkuminenkin on mitä on tällä hetkellä - omien tuntemusten mukaan hiljaista köpöttelyä.

Ja vielä viimeisenä rakenneultra <3 Pikkuisella kaikki hyvin. Ultrassa lääkäri oli ihan mukava. Selitti samalla hieman mitä tarkistelee, mutta eipä sen kummemmin. Jos jotain poikkeavaa olisi ollut, asia olisi varmasti vain töksäytetty ilmoille. Aivan kuten ultrauksen lopussa kysyttyämme sukupuolesta, töksäytti hän että poikahan sieltä tulossa. :) <3 Ei meillä vain ultrailtu ja näytetty tätä todeksi sen kummemmin. Mutta ei hirveästi harmittanut. Pääasia että kaikki kunnossa.

Paljon asiaa, liian vähän aikaa...

Noniin, nyt olisi muutto tehty. Ei tullut perjantaina kylmä, vaikka mitään suurempia en saanutkaan kannella. Kaikki jaksoi olla muistuttamassa että sinä se et kanna mitään. Rankkaa puuhaa muutot muutenkin, ja entäs kun suurin osa talonyhtiöstä muuttaa yhtäaikaa. Siinä sai hissiä välillä odotella hetken aikaa. Joitain tavaroita tosin kannettiin portaissa viidenteen kerrokseen. Ollaan miehen kanssa niin innostuneita nyt tästä meidän uudesta kodista! Aivan ihana! :) 


Nettiä ei ole vielä kotona toiminnassa, niin myöhään tuli tehtyä siirtoilmoitus. Kylläpä sitä pärjää hetken ilmankin, ja ei sitä aikaa taitaisi silti ollakaan netissä pyörimiseen. Viime päivät ovat menneet kotona laitellessa ja kauppoja kierrellessä. Pyykkikone ja verhot ovat jo löytyneet, vielä puuttuisi ainakin muutamat valaisimet. Käytiinpäs eilen myös hennesillä vaateostoksilla. Mies osti mulle ihanan pinkin mekon/tunikan ja Pikkuiselle muutamat bodyt ja sukat. Muuton yhteydessä löysin myös kameran piuhan, joten jospa sitä saisi pikkuhiljaa myös jotain kuviakin tänne bloginkin puolelle. Niin ja nyt olen muuten varma, että kyllä siellä masussa tuntuu jo liikkeitä. Aika usein syönnin jälkeen hieman möngitään ja illalla/aamulla sängyllä selällään maatessa tuntuu pientä möngintää/tökkäsyjä.


Viikko sitten hain sen sokerimittarin ja nyt on arvoja mittailtu kotona. Heti alkoi mietityttää mikä laitteessa vikana, kun kertaakaan arvot eivät ole kohonneet yli sallitunrajan. Muuttopäivänäkin söin esimerkiksi puolikkaan pizzerian pizzan ja arvot olivat tämän jälkeen aivan hyvät. Samaten arvot ovat olleet normaalit mäkkärin juustohampurilaisen tai parin vohvelin hillolla ja kermavaahdolla jälkeen. Toisaalta taas arvot ovat kohonneet eniten/lähimmäksi rajaa aamupalalla syödyistä omenasta ja 4-viljan puuro annoksesta. Joten mitäs järkeä tässä nyt sitten on? :) Mutta nyt odotellaan jonkun diabeteksestä enempi tietävän puhelua, jonka jälkeen varmaan on taas hieman fiksumpi aiheesta.


Soitin neuvolaan näissä sokeriasioissa viime viikolla ja kysyin samalla sokerirasituksen kanssa yhtäaikaa otettujen muiden testien tuloksia (kilpirauhasarvot + von willwbrand) ja jälkimmäiset eivät olleet tulleet, mutta edelliset olivat. Joku tsh-arvo (muistaakseni) oli 3,19, kun sen pitäisi ilmeisesti olla vähemmän raskaanaollessa. Tieto kuulemma laitettiin menemään eteenpäin lääkärille, joka katsoo mitä asialle tehdään. Meinasi tuntua hieman hankalalta, kun oikean neuvolantädin sijainen hoitaa nyt näitä asioita, eikä oikein ole perillä asioista. Tai siis etsii tietoa samalla kun kysymyksen kuulee, ja vastaukset ovat sanoisinko hieman epävarmoja. Sijainen on muuten mukava ja hyvin meni puolituntia yliaikaa, kun sokerimittarin kävin hakemassa. Ainoa vain, että itsellekin jää hieman epävarma olo asioiden oikeasta laidasta.


Tässäpä pikainen päivitys viimepäivistä, ja paremmalla aikaa lisää. Mm. vaunujen hankinta on saamassa ratkaisun ja masukuviakin voisi alkaa päivitellä tännekin puolelle.




EDIT. 10 min. tekstin julkaisun jälkeen soittikin lääkäri. Eli kilpirauhasarvot ovat nykyisten suositusten mukaan siinä rajoilla, aiemmin asialle ei olisi tehty mitään. Nyt kuitenkin aloitetaan kilpirauhaslääkitys puolikkaalla tabletilla, ja kuukauden päästä käyn uudelleen verikokeissa. Arvon lievä kohollaan olo siis tarkoitti sitä, että mahdollisesti on lievää kilpirauhasen vajaatoimintaa ja lievä lääkitys aloitetaan siksi, että Pikkuiselle taataan mahdollisimman hyvät edellytykset kasvamiselle.

Muutto

Se olisi sitten muutto edessä. Onhan sitä jo muutamia kuukausia mietitty, mutta tulikin tehtyä tällainen melko pikainen ratkaisu. Kun tieto tulevasta perheenlisäyksestä tuli, taisi melkein ensimmäinen pohdinnan aihe koskettaa asuntokuvioita. Asustelemme siis tällä hetkellä yksiössä, joka on ollut aivan sopiva tähän asti. Nyt tässä muutaman kuukauden ajan vaihtoehtoja katsasteltuamme, aina se mielenkiinto palasi yhteen ja tiettyyn kohteeseen. Kuitenkin epäröimme pistää asioita eteenpäin jo aiemmin, koska vuokrakin nousee melko huomattavasti, jos nyt ei ihan niin ainakin melkein tuplaantuu. 

Siis tänne on ollut valmistumassa (nyt jo aikalailla valmiina) uusi talonyhtiö, vain muutaman sadan metrin päähän työpaikastamme. Tänään sitten varmistimme onko asuntoja vielä vapaana ja eikun vuokrasopimukset kirjoittamaan. Pääsemme muuttamaan perjantaina aivan uuteen kotiin! :) 

2h+kt+s! Sauna, mitä luksusta!  Voisin sanoa, että olen melko innoissani. Pääsee muuttamaan ja järjestelemään tavaroita uuteen kotiin, voi alkaa paremmin miettimään Pikkuisen paikkaa kotona - mihin sijoittuu tuleva pinnasänky, tuleeko hoitopöytää, ja mihin... Ja tietenkin Sauna! :D Ei varmaan kirjoituksesta kuulla läpi, että ensimmäinen oma asunto saunalla kyseessä.

Kirjoitanpas vielä hieman jälkikäteen tänne eräästä illasta. Katselimme sängyltä miehen kanssa Kylmää rinkiä, kun yhtäkkiä mies laittaa käden vatsani päälle. Ei tainnut mitään sanoa, laittoi vain käden paikalleen ja piti siinä jonkin aikaa. Tuli aivan mahtava fiilis tästä. Siitä tilanteesta huokui jotain suojelunhalua tai sellasta, hankalahan sitä on tälleen tekstiksi pukea. Mutta ihana tilanne :) Ensimmäinen miehen oma-alotteinen fyysinen kontakti masuun ja Pikkuiseen. Sen jälkeen siitä on tullutkin jokseenkin säännöllistä, käsi eksyy masulle ja muutaman kerran todettu että kylläpäs täällä on kasvettu.

Piristävä viikonloppu

Nyt on juhannukset vietetty. Olimme perjantaina miehen äidin luona grillailemassa ja lauantaina ajelimme minun vanhempieni luokse mökille. Mökillä olivat myös sisarukseni, eli veli ja kaksi siskoa, sekä toisen siskoista poika.

Se mikä teki lauantaista oikein mukavan ja fiiliksiä nostattavan päivän, oli se kun pääsin mittaamaan sisareni mittarilla sokeriarvot - tai ei niinkään mittaus vaan tulokset. Hänelle diabetes jäi päälle synnytyksen jälkeenkin, ja vielä vuoden jälkeen hän joutuu tarkkailemaan arvojaan silloin tällöin.

Mutta melkein heti mökille päästyä mitattiin paastoarvo. Ensimmäinen mittaus ei todellakaan ollut helppo. :D Taisi pieni hepuli iskeä siinä kun yritin saada itse pistettyä itseäni, ja itkuhan siinä tuli. Sisko pisti sitten tämän ensimmäisen kerran. Toinen kerta meni jo helpommin, silloin sain itse pistettyä reiän sormeeni. Ensimmäinen pistos ei kuitenkaan tiputtanut tarpeeksi verta, joten jouduin pistää vielä toisen kerran. Ja viimeinen sujuikin jo melkein helposti...

Kun neuvolasta kuulin sokerirasituksen tulokset keskiviikkona, taisin sen ottaa hieman raskaasti. Johtuneeko osaltaan hormoneista, luultavasti. Mutta kyllä piristi lauantain arvot, jotka olivat siis hyvät.

Paastoarvo       4,2        (jotain alle 5 pitäisi olla)

 - ruoka : 1 maissi, kasviksia ja broileripihvi

Ruokailusta 1h   5,3  (jotain alle 7/8 pitäisi olla)

- välipala : pieni pala kakkua, 2 suklaakaura keksiä ja 2 karpalokaurakeksiä, 1/2 lasia pepsi maxia.

Välipalasta 1h    4,9  (jotain alle 7/8 pitäisi olla)

Välipalalla ajattelin että nyt testaan kuinka vaikuttaa jos syön muutamat keksit ja kakkupalan. Mutta eipäs ne sokerit huidellutkaan katossa. Mielenkiinnolla odotan tiistaita, jolloin pitäisi alkaa mittailla säännöllisemmin arvoja.


Toiseen aiheeseen tässä kuitenkin vielä. Asumme tällä hetkellä kaupungin keskustassa ihan meille sopivan kokoisessa yksiössä :D Muutto siis on kuitenkin edessä jossain vaiheessa. Enemmän ja vähemmän säännöllisesti olemme katselleet asuntoilmoituksia, mutta nyt löytyi (ainakin ilmoituksen perusteella) ihana asunto. Täytyy huomenna soitella onko asuntoja talossa vielä vapaana. Jos on ja saisimme asunnon, muutto olisi jo ensikuun aikana.

Tässä pari päivää olen myös miettinyt, olenko mahdollisesti voinut jo tuntea pikkuisia potkuja/liikettä masussa. Jonkin aikaa olen jo miettinyt, etten varmaan edes tunnista potkuja, koska kaiken maailman möyrinät erottuvat tällä hetkellä aika selvästi vatsassa. :D Mutta nyt muutamana päivänä tuolla alavatsassa on pienen hetken aikaa tuntunut lievää "kutistusta" ja mietinkin josko siellä Pikkuinen lähettelisi jo merkkejä :)

Tuomio

Eilen oli siis sokerirasitustesti. Testi meni melko kevyesti; sokerilitku ei ollut niin pahaa kuin mitä kuvittelin, piikitykset eivät olleet niin kammottavat ja 45 minuutin kohdalla tullut kuvotus/huimaus menivät vajaassa puolessa tunnissa ohi. Veri ei kuitenkaan tainnut oikein virrata, joten ensimmäisen piikityksen jälkeen siirryttiin järeämpään aseeseen ja piikitys tuntui ilkeämmältä 2. ja 3. piikin kohdalla. Testiin siis jouduin näin aikaisessa vaiheessa ihan sukurasitteen vuoksi, mm. isänäidille tuli raskausdiabetes ja nyt viimeisimpinä se tuli myös siskolleni. Ja kuinka ollakaan myös omat arvoni ovat koholla.

Paastoarvo oli ainoa mikä oli sallittujen rajojen sisällä.
1. arvo oli 4.8   (alle 5.3 pitäisi olla)
2. arvo oli 10.2 (alle 9.9 pitäisi olla)
3. arvo oli 10.7 (alle 8.5 pitäisi olla)

Eli ihan suhteellisen kohollehan noi luvut taisi nousta. Tulos sinänsä oli yllätys, koska jostain syystä en oikein osannut varautua etukäteen tämänkaltaiseen tulokseen. Syön melko terveellisesti jo valmiiksi, mutta nyt täytyy alkaa kiinnittää siihen entisestään huomiota, kuten liikkumiseenkin.

Ensi tiistaina on kuitenkin ylimääräinen neuvolakäynti, jolloin selviää aiheesta lisää. Saan mukaan sen laitteen, jolla itse pääsee mittamaan paastoarvoja ja ruokailun jälkeisiä arvoja. Sitten näiden jälkeen selviää taas lisää. Kyllähän meidän neuvolantäti puhelimessa äsken kertoi mitä tulee tapahtumaan jatkossa, mutta en juuri noita asioita kirjannut ylös. Pääasia, että on ylhäällä milloin pitää neuvolaan mennä, niin puulla päähän lyöty taisin olla äsken.

Eilen samalla kertaa otettiin verikokeet myös Von Willebrandin taudin (siskolla todettu) selvitykseksi sekä kilpirauhasarvot vajaatoiminnan (mm. äidillä todettu) selvitykseksi. Ensimmäinen on yleisin periytyvistä verenvuototaudeista ja toinen on myös ilmeisesti melkoisen yleinen sairaus.  Sen kummemmin en ole kumpaankaan perehtynyt, kun oireitahan varmasti löytyy kun itse alkaa näitä asioita tutkimaan. Näiden lisäksi mm. verenpaineita seurataan melko tarkasti, koska verenpainetautia on vahvasti isänpuolen suvussa. Mutta täälläpä siis yksi jolla taitaa olla aikalailla sukurasitteita tässä selvitettävänä.

Kutsu rakenneultraan

Kuten otsikko kertoo, eilen postiluukusta tipahti kutsu rakenneultraan. Aika saatiin elokuun ensimmäiselle päivälle, jolloin viikkoja olisi kasassa 20+4.

Itse Haluan olla erittäin luottavainen tätä raskautta kohtaan ja tietoisesti pyrin ajattelemaan positiivisia asioita, ja erityisesti sitä että joulukuussa meitä on kolme. Mies tulee jokseenkin jälkijunassa, mikä tietenkin on ymmärrettävää, kun minähän tässä koen tilanteen konkreettisemmin. Toinen kun ei vielä hetkeen pääse potkujakaan tuntemaan. Tilanteeseen vaikuttaa varmasti myös muihin asioihin liittyvät vastoinkäymiset, joita tässä on tullut. Mies tavallaan luottaa siihen että Pikkuisella kaikki on kunnossa, mutta tarvitsee kuitenkin lisävarmistuksia kokoajan ennen kuin uskaltaa alkaa nauttia tilanteesta. Rakenneultran aikaan ensimmäinen kommentti oli, että vasta sittenkö se onkin. On tämä yhtä odottelua, silloinko vasta saakin tietää, että kyllä meidän Pikkuisella on kaikki hyvin. Itseäni tilanne harmittaa miehen puolesta, ja olen yrittänyt miettiä voisiko asiaan vaikuttaa itse jotenkin. Näiden asioiden pohdinta jatkukoon...